Paljon isoja asioita on tapahtunut sitten viime kerran. Tärkeimpänä niistä varmaankin muutto Itä-Suomeen. Koulu sekä valmistuminen veivät ison osan syksystä, joten en ole kerennyt antaa vielä ajatusta tuleville treenimahdollisuuksille. Mutta ei niillä niin kiirettä, koska sain maailman parhaan treenikaverini takaisin! Mitäpä sitä muuta ihminen toivoisikaan.
Koulu sekä ammattitutkintoon vaadittavat näytöt on suoritettu varsin mallikkaasti, joten tervemenoa turhat murheet sen osalta. On muuten melkoisen vapauttava tunne istua ensimmäistä kertaa puoleen vuoteen rauhassa omalla sohvalla: ei tarvitse miettiä tulevia palautuspäiviä tai menettää hermojaan näyttöön valmistautumisen kanssa.
Koulun ohella syksyyn on mahtunut muutama oikeakin murhe. Jouduin lopettamaan vanhimman koirani muutama viikko sitten. Kotiin jäi valtava pienen koiran mentävä aukko.
N on menossa käymään eläinlääkärillä: takimmaiseen nisään on tullut ylimääräistä massaa ja hieman värimuutoksia. Toivotaan parasta.
J sitä vastoin voi hyvin ja virtaa riittää vaikka pienelle kylälle. Treenaamattomuus alkaa näkyä turhanpäiväisenä säätämisenä, mutta olen kuitenkin positiivisesti yllättynyt. Odotin jotain isomppakin katastrofia.
Vaan enää ei tarvitse kärsiä tylsyydestä! Koirat ovat päässeet pitkästä aikaa kunnon lenkeille, leikkimään, kyläilyille ja pieniä treenituokioita on mahtunut useampi päivään! Näistä kertoilen sitten tuonnempana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti